Huomasin 1971 kevättalvella ilmoituksen Savon Sanomissa, missä kerrottiin mehiläishoitokurssin aloittelijoille alkavan myöhemmin keväällä. Silloinen Kuopionseudun mehiläishoitajain puheenjohtaja ja samalla Kuopion Karjatalousopiston johtaja, Martti Uusitalo toimi opettajana. Hakeuduin ko. kurssille, ja siitä mehiläisalan toimintani alkoi.
Martti Uusitalo oli myös bisnesmies, joka järjesti tuolloin parvia aloittaville. Nykykehitystä ajatellen tuolloin Pohjoismaisilla mehiläisillä aloittaneena ei ollut oikein muita vaihtoehtoja aloittaa, kuin hankkimalla parvi, tai talvehtinut yhdyskunta. Uusitalo järjesti kesän kynnyksellä tarhakäyntejä niille, jotka olivat aikeissa aloittaa itsenäisen tarhauksen. Minunkin vuoroni koitti; hänellä oli yksi tarha Toivalassa Jälänjärven rannalla kesäasuntonsa pihapiirissä.
Oli kaunis keväinen päivä. Jälänjärvi uinui vielä jääkannen alla. Rannat oli auki ja hauen kutu käynnissä. Tarhat oli noin 30-40 m päässä rantaviivasta. Aloitimme pesien tutkimisen ja totesimme, että lento mehiläisillä oli kohtuullisen vilkasta. Itse Uusitalo veti hupun päähänsä, ja ilman suojakäsineitä alkoi tutkia pesiään. Minulle hän antoi myös hupun, jossa myöhemmin huomasin olevan kohtuullisia reikiä. Alku meni mukavasti, mutta jossakin vaiheessa huomasin mehiläisiä olevan hupun sisäpuolella yhtä paljon kuin ulkopuolella, ja kun huomasivat olevansa suljetussa tilassa, niin jokuhan niistä tuikkasi piikkinsä poskeeni. Luonnollisesti huppu lensi päästäni ja minä pakoon minkä kintuista pääsin parvi mehiläisiä koko ajan perässäni. Suuntasin laiturille ja enempää miettimättä sukelsin hyiseen veteen. Nostin päätäni ja mehiläiset pyöri siinä missä sukelsin veden päällä. Ei muuta kun takaisin pinnan alle, ja sukelluksissa rantapajukon suojiin. Uusitalo nauroi kippurassa rannalla, ja sanoi, että jos vielä tuon kasteen jälkeen ajattelen mehiläisiä, minusta ”voi tulla mehiläishoitaja”.
Siitä on nyt kulunut reilu 35 vuotta ja monta tarinaa olis muistissa, mehiläisiä on ollut monen rotuisia, kiukkuisia, ja lauhkeita, nyt kantani on sekalaisia Italiaanoja, Grainilaisia, ja sokerina pohjalla Elgonit, jotka näyttävät olevan Varroan suhteen omaa luokkaansa. Ja muutenkin mukavia käsitellä.